Topit ja Flopit 2010

On taas aika koota vuoden onnistumiset ja epäonnistumiset yhteen:

Tässä flopit:

Muistatteko tämän? Siitä piti tulla keittiöön ruokailupöytä, mutta aivan niin ei käynyt. Ostin kaupasta sitruunankeltaista maalia, mutta sepä ei ollutkaan mieleistä sävyä (itse asiassa se ei ole sitruunankeltaista lainkaan vaan pääsiäisenkeltaista tai auringonkukan keltaista). Maali oli melko kallis, joten uuden ostaminen ei innostanut, mutta ostetun maalin sekoittaminen valkoiseen arveluttaa, joten työ on keskeneräisenä varastossa.

Itse tehty paperi valmistui, mutta käyttökohdetta ei ole löytynyt. Onko siis toppi vai floppi, tiedä häntä.

Kestovaipat. Ehdoton floppi. Kun pikkuveli pääsi sairaalasta new born koko oli jo liian pieni. Lisäksi näissä oli ne hienot siivekkeet sisällä, joihin on ohjekin blogissani, mutta käytössä huomasin, ettei niillä ollut niin merkittävää vaikutusta, että kannattaa niitä väkrätä, kun ovat melko työläät tehdä. Näiden vaippojen sisäkangas ei myöskään ollut hyvää, nyt olen vannoutunut fleecen suosija vauvan peppua vasten tulevalla kankaalla.

Tässä itse suunnittelemani sukkamalli keskeneräisenä. Bambupuikko katkesi, mikä vei innostuksen. Nyt on ohjekin hävinnyt, joten floppi taisi tulla.

Kestovaipoille ommellut pesupussit: floppi. Huomasin, että kangas siirtää vaippojen hajun ulkopuolelle, kun kansi on suljettu. Muutenkin nykyisin suljen kannen vain, jos siellä on kakkavaippa. Pissivaipat ei haise, kun antaa olla ilmavasti.

Täysin ohjeen mukaan ommeltu kantoliina oli liian iso. Voisihan sitä pienentää, vaan ei jaksa. Nykyään pikkuveli on koko ajan jomman kumman vanhemman sylissä, kun ei suostu olemaan sitterissä tai missään muuallakaan, joten liinalle olisi kyllä käyhttöä.

Uusi harrastus skräppäys ei ole ottanut tuulta purjeisiin. Tässä ainoa valmistunut työ: kortti. Suunnitteilla on edelleeen valokuva-albumi pojalle, kuvatkin jo valittu ja järjestelty, mutta inspis kadoksissa... Saas nähä, miten käy.

Sitten Toppeihin... Herää kysymys noin monen flopin jälkeen, että onko niitä?

Äidin neulomat sukat sain pääteltyä. Siniset meni miehelle, korallin väriset itselle ja sinivalkoiset meni hyväntekeväisyyteen. Kävi nääs niin, että paikalliset koululaiset kävivät kysymässä, olisiko lahjoittaa karkkia heidän myyjäisiinsä arvontapalkinnoiksi. Olin juuri imettämässä pikkuveljeä ja muutenkaan meillä ei paljoa aukaisemattomia karkkeja ole (eikä ollut oikein muutakaan, kuten vaikka kahvia). Kun pojat jo olivat lähteneet, keksin nuo sukat, jotka eivät olleet löytäneet vielä omistajaa. Vein ne koululle ja annoin ensimmäiselle vastaan tulevalle opettajalle. Tiesin poikien nimet, jotka olivat meillä käyneet, joten oli helppo kertoa, mihin osoitteeseen sukat olivat menossa (pieni kylä kun on). Toivottavasti joku oli tyytyväinen sukkapalkintoonsa.

Lapaset meni veljen pojalle. En saanut neulottua samaa sarjaa sukkia.

Hillopurkki ja itse virkattu kansikoriste meni veljen perheelle. Olivat hyvin iloisia. Myöhemmin olen löytänyt purkin kolikkopurkkina, joten kiva, että oli pitemmäksi aikaa käyttöä.

Sukkasadon tulos. Kaikki menivät joululahjoiksi.

Keskeneräinen liina valmistui ja meni lahjaksi. Aina on ihanaa saada joku monta vuotta muhinut työ valmiiksi.

Miehen 30-vuotispalmikkoneule valmistui. Viimeistely tehtiin synnytyssairaalassa (ei sentään -salissa, vaikka mielessä oli käynyt, että sinnekin voisi ottaa käsityön mukaan: siis siihen odotteluhuoneeseen). Oli oikein mieleinen lahja ja paljon on mies käyttänyt: todellinen vuopden TOPPI!

Kestovaippoja ompelin 7kpl, käytin alussa paljon, sitten ostin kestoja ja nyt ne ovat lempivaippojani, nämä ovat varalla.

Neuloin paljon villavaippahousuja, mutta osa on ihan käyttämättömiä, kun tarvetta ei ole niin monelle.

Formulatyyny pojalle. On ollut oikein mieluinen: joka yö ottaa tän viereensä.

Huivi valmistui yllättävän nopesti ja meni lahjaksi.

Pikkuveljen juhla-asu odottaa siunaustilaisuutta (=kastetilaisuuden korvike). Toivon vain, ettei pikkuveli ole jo liian iso tähän, kn kasvaa niin kauheeta vauhtia.