Täälläpä sitä ollaan kestovaippoja ommeltu aina siinä vauvan houdon lomassa.

Tällaisia vaippoja tein kaksi: toinen on sininen samaa muumikangasta. Valmiiksi leikattu kangas on saatu lahjana joskus aikoja sitten. Ompelin tähän fleece vuoren ja se on kyllä kuivaliinana aivan paras. Tää on vaan sisävaippa, että kuoreksi laitan villavaippahousut. Niitäkin olen neulonut jo aika paljon, vaan en ole saanut kuvattua.

Ompelin myös pojalle tällaisen formulatyynyn: formulat loistavat pimeässä. Tilasin kangastukku.comista alekorista 4e. Mielestäni ihan hyvä hinta. Ei nuo kyllä ihan älyn hyvin loista, mutta poikahan oli aivan innoissaan.

Tässä taas on tämän vuoden floppi: kantoliina, jossa lapsi roikkuu liian alhaalla. Ärsyttää, kun tein aivan ohjeen mukaan ja tulikin tällainen! No pitäisi lyhentää vaan kun ei oikein inspaa. Olen kantanut pikkuveljee kantorepussa, koska hän on melkoinen sylivauva. Mutta kyllä saa ollakin: ei ne vauvat ole koskaan liikaa sylissä: se on mun mielipide.

 

Sitten siihen mielen keventämiseen: en ole oikein saanut tukea tähän kestoiluun ja olen huomannut, että se olisi kyllä tarpeen tässä hommassa! Anoppi pitää minua suorastaan höynähtäneenä, mies olisi lopettamassa koko hommaa, loput lähipiiristä on silleen, että no jos sää jaksat tätä touhua niin mikäs siinä (mutta itse eivät kyllä harkitsisikaan). Ainoat tukeni ovat olleet yksi kestoileva ystävä ja äiti, jonka mielestä rahallinen säästö ja luonnon säästäminen on vaivan arvoista. Itselle tämä on mukavaa harrastelua, on niin ihanaa tehä noita vaippoja ja ne on niin söpöjä vauvan päällä: sitä ihan innolla on vaihtamassa vaippaa vähän useamminkin, kun saa valita erilaisita vaipoista kuin vaatteista, että minkä sitä nyt laittas päälle. Niin minä en nyt oikein tajua, että mikä tässä on niin vaikeeta läheisille! Miehen ei tarvi vaihtaa ikinä vaippaa, ja jos hän välttämättä haluaa, niin saa hän laittaa kertiksenkin, jos niin tahtoo. Pyykkiä hänen ei tarvi pestä, ei ole koskaan tarvinnut, jos minä olen ollut kotona. Hajuhaittoja ei tule, siitä olen pitänyt huolen. Ja anoppi: kai minä nyt saan höynähtää jos haluan: mitä pahaa tässä hommassa on? Vauvan peppu on mitä erinomaisimmassa kunnossa ja ei tämä nyt mielestäni niin marginaali-ilmiö ole, että aiheuttaisi mitään häpeää. Täällä syrjäkylällä ei ehkä ole niin paljoa kestoilijoita, mutta kyllä niitä Suomessa on aika paljon. Joo, en ymmärrä. Haluaisin käydä jossain kestovaippailuillassa, jossa on muita saman henkisiä, että vois vaihtaa kuulumisia, mutta sellaisia järjestetään niin kaukana, eikä mulla ole omaa autoa käytössä (julkisia kulkee tasan se yksi linja suuntaansa). Olen päättänyt pitää lukua siitä, montako vaippaa olen käyttänyt kestoina ja sitten muuttaa sen rahaksi, että paljoko olis maksanu kertiksinä ja sitten jonkin ajan kuluttua ostan sillä rahalla jotain itselleni ja kerron kaikille, että tää on kestoilulla säästetyillä rahoilla ostettu!!! Siinäpä sitten näkevät konkreettisesti, rahallisen säästön (luonnon säästöä ei täällä päin paljoo ajatellakaan ainakaan minun lähipiirissä).