Eli tässä kuva viime viikolla valmistuneista joululahjasukista:

Keltaiset lastensukat siis junasukkien mallista muokattu, menevät siskontytölle. Aikuisen sukat ovat pitsisukat ticotico-langasta. Innoistuin noista pitsisukista aivan mahdottomasti. Saa nähdä kauanko innostus kestää. Malli on yksinkertainen, aloitettu kärjestä ja tiimalasikantapää. Jossain vaiheessa aion tehdä tuonne sivuihin uuden sivun mallineuleille: laitan sinne muistiin itselle hyväksi kokemia mallineuleita. Eipä tarvitse sitten innostuksen iskiessä ruveta mallia netistä etsimään.

Oli pakko kuvata sukat ulkona, kun meidän pihlajiin on ykskaks ilmestynyt aivan ihan ruska. Ei nää sukat ihan täydelliset oo: lisäsin silmukoita kärjessä liian nopeasti ja kärki on vähän liian leveä. Aluksi pidin väriä aivan ihanana, mutta sitten huomasin, etten pidä ollenkaan tuosta vaaleammasta vihreästä (tumman vihreän molemmin puolin). Turkoosi ja sininen on aivan ihania sävyjä. Mutta tästä väristä tulee ihan mieleen yksi sukulainen, jolle sukat menevät. En mainitse kuitenkaan tarkemmin...

Vielä kuvaa tuosta ruskasta.

Sitten ikävämpään aiheeseen. Oletko koskaan miettinyt, että mitenköhän helposti bambupuikko voi katketa? Ei, en minä kuitenkaan sitä kokeillut, mutta kun sovitin seuraavaa pitsisukkaa jalkaan, niin puikko todella katkesi!

Voisikohan vahinkoa vielä korjata? No vilautan vielä puikoilla olevaa sukkaa hiukan: tämä on siis se itse suunnittelemani perhosmalli, jota olen intensiivisesti väkertänyt.

Tästä langasta pidän ihan valtavasti ja nää sukat tuleekin itselle.

Lopuksi vielä kuva kirpputorilöydöstä:

Toisen romu on toisen aarre. Tämä maksoi vain 50 snt. Kälyni nauroi, kun esittelin tätä innoissani, että pöydän omistaja on varmaan hyppinyt onnesta ja ihmetellyt, että jollekin on kelvannut se romu! Niinpä niin. Minä rakastan näitä vanhoja "romuja". Mitäköhän tästä tuunataan?