Kävin lueskelemassa omaa blogiani ja tuli tunne, ttä on ihan pakko kirjoittaa jotain... kuulumisia. Tuskimpa tätä kukaan lukeekaan, mutta kirjoitanpa itselleni, hehheh. Joo, en siis lupaa, että blogaustauko päättyisi tähän: tää on vaan tällanen välikommentti.

 

Mitäs tässä on tullu tehtyä, hmm... No ainakin uusi maastopuku pojalle, hänen vanha meni veljenpojalle, ja veljenpojan vanha siskonpojalle =)

Sitten oon ommellu ainakin yhden housut-pusero asun pojalle (farkut ja flanellipaita). Keväällä neuloin itelle kietaisuneulemekon: se on villaa, joten sitä pidetään vasta syksyllä ja talvella. Oon siihen tosi tyytyväinen. Nyt oon neulomassa toppia itelle.

 

Katoin tässä kerran Dr. Phill -ohjelmaa: siinä oli sellanen nainen, joka oli ihan toivoton hamstraaja. Hänen kotonaan ei voinut käydä edes kylässä, kun koko koti oli lattiasta kattoon tavaran peitossa. Tunnistin itseni siinä naisessa. Olen jo myöntänyt sen totuuden, että en eläissäni kykene ompelemaan tai neulomaan varstojani tyhjäksi: silti ostan aian kirpputoreilla käydessäni jotain lisää. Hamstraaminen rajoittuu siis lähinnä käsityötarvikkeisiin, mutta silti...!? Yritänköhän paikata hamstraamisella jotain psykologista traumaa, niinkuin Dr. Phill -ohjelman nainen? Tietäs vaan, mitä traumaa, jos näin on! No juu, mut hei, kun inspis tulee, mä haluan heti päästä hommiin. Ja kun on oma yksityinen käsityökauppa (toinen omakotitalo), tarvikkeet löytyy vaikka juhannusaattona klo. 23!!!

 

Et sellaista.... Moikka!