Jos joku tätä blogia lukee säännöllisesti niin anteeksipyyntöni kun koko ajan valitan kiireitäni: mutta sellaista tämä minun elämäni nyt vain on. 24 tuntia/vrk on aivan alimitoitettu aikakäsitys minulle. No jotain aina ehdin tekemäänkin, mutta siitä tänne kirjoittelu jääkin jo paljon vähemmälle. Nyt olen vielä köyhyyssyistä siirtynyt äärimmäiselle säästöliekille, enkä omista enää nettiyhteyttä kotona: kaikki blogaaminen jää siis sen varaan, mitä koulutuntien lomassa ehtii. Tosin kun minulla on periaate, etten tee kouluhommia kotona, niin kaikki pienetkin tauot vietän yleensä intensiivisesti koulutehtäviä tehden. No se minun surkeasta elämästäni. Tosin tänään olin tosi iloinen säästä: satoi tihkuttaen, mutta oli sentään leutoa ja ihanan pimeä syksyinen ilma! Siis oikeasti pidän syksystä.

Tässä on kuva niistä taannoin ilmineeroimistani sneakkereista:

1937920.jpg

Sitten tässä tulee kuva niistä pojalleni neulomistani sukista ja piposta:

1937917.jpg

Neuloin sukat ensin ja sanoin kotona pojalle, että katsos, mitä äiti on neulonut!

Poika: Ihanat!

Ja poika alkoi heti sovittaa sukkia. Kun sitten myöhemmin toin pipon pojalle, hän halusi heti pukea ne itse päälle. Vaikka kuinka selitin, että sukat kuuluvat jalkaan, hän halusi vetää ne käsiin. No, mutta pääasia, että poika on opetettu hyvin olemaan kiitollinen kaikesta käsin tehdystä, mitä hän saa aika useinkin.

Viime viikolla (syyskuun viimeisenä päivänä) valmistui sukkasatoon kirjoneulevillasukat lahjaksi, mutta niitä en ole päässyt vielä kuvaamaan. Eilen ompelin pojan päiväunien aikaan kahdet kalsarit pojalle oikein black horse -kankaasta. Ai, kun ne on söpöt!

Tässä vielä kuvat kankaanpainantatöistä, jotka tein koulussa: menee varmaan pukin konttiin, vaan enpä kerro kelle!

1937922.jpg

1937925.jpg