Löysin kaappieni kätköistä kaksi neulekirjaa (tai toinen on kansio) vuosilta -82 ja -85. Totesin, että ne olvat todellisia aarteita. Esittelen tässä kirjoista muutamia malleja, jotka on ehdottomasti toteutettava.

Tässä kirjojen kannet. Neulemallien lisäksi näistä tietenkin löytyy perusneuletietoutta, joka ei tietenkään ole vuosienkaan saatossa muuttunut miksikään. Itse asiassa, mielestäni vanhoissa kirjoissa esitellään monia sellaisia tekniikoita, jotka ovat päässeet unohtumaan uudemmista kirjoista.

Ehdoton ykkössuosillini. Tämä on pakko toteuttaa. Ihana malli. Ostin kesällä angoralankaa huutonetistä ja tämä malli sopii sille langalle täydellisesti. Lanka on 50% villaa ja 50% angoraa, väriltään vaaleanpunaista. Ah, aivan unelman kevyttä ja pehmeää lankaa. Ehkäpä pääsen jo tulevan talven pimeinä iltoina toteuttamaan tätä mallia.

Ihana Titanic-pusero. Tämän mallin aion antaa äidilleni, joka neuloo lapsenlapsilleen joka vuosi villaneulesetin ja puuvillapuseron. Jospa hänkin ihastuisi malliin ja neuloisi pojalleni tämän. Minä olen lähes tyystin luovuttanut lapselle neulomisen, sillä kaikkien tekeleideni kanssa on käynyt niin, että kun ne lopulta ovat valmiita (jos valmistuvat ollenkaan) on lapsi jo kasvanut siitä koosta ulos. Neuleesta otetaan häthätää yksi kuva todisteeksi, mutta eipä sitä sitten enää käytetäkään (tosin menee yleensä veljenpojalle, joka on omaa poikaa vuoden nuorempi ja siitäkös veljenvaimo on mielissään). Kerrottakoon tähän nyt vielä, että veljenpoika saa niin paljon minun tekemiäni vaatteita, että hän luuli kaksivuotiaana, että kaikki vaatteet ovat Bäle-tätin tekemiä (kaupasta ostetutkin).

Katsokaa nyt, miten ihania kolmiohuiveja 80-luvulla on suunniteltu. Ja tämä jos mikä on nykypäivänä kuuminta hottia. Jokainen neuloja on vähintäänkin haaveillut ison huivin neulomisesta. Minäkin toteutin ensimmäisen huivini parisen vuotta sitten. Siitäkään ei taida olla täällä kunvaa. No joka tapauksessa. Ostin kesällä myös mohairlankoja reilun kilon verran, niin että huiveihin riittäisi kyllä lankoja. Ehkäpä vielä neulonikin jonkinlaisen kolmiohuivin, tai suorakaiteen muotoisen...

Lapasillekin olisi tarvetta. Minä raukka olen hukannut kaikista lapasistani parin. Ja veljenvaimokin on oikea lahjakkuus lapasten hukkaamisessa. Tässä olisi ihan kiva malli, pidetäämpä mielessä, kunhan kerkeän muilta töiltäni lapasten pariin (eli ei taida ainakaan tänä syksynä toteutua). Harmi kun tuolla sukkasadossa neulotaan vain polvesta alaspäin...

Tällainenkin puseromalli jää odottamaan sitä oikeaa hetkeä. Ihana olisi kyllä tehdä pyöröneuletta pitkästä aikaa.

Ja näitä kodintekstiilejä. Aivan ihania. Olen muuten joskus kokeillut tuota keskeltä aloitettavan liinan neulomista, mutta se ei oikein ottanut tuulta purjeisiin, tuntui niin vaikealta. Mutta joskushan se on otettava härkää sarvista kiinni ja sitten on mallikin valmiina...

Se unelmoinnista. Nyt realiteetteihin: päättelin äidin neulomia sukkia urakalla. Olen joskus luvannut äidille, että julkaisen hänen sukkamallinsa täällä blogissa. Mallihan siis on tuiki tavallinen, mutta juju piileekin langoissa: joka toinen rivi neulotaan villa- ja joka toinen rivi puuvillalangalla. Hyvä tapa hyödyntää kaikki jämälangat ja sukissa yhdistyy villan ja puuvillan hyvät ominaisuudet. Sukka tuntuu käteen mukavalta, vähemmän villaiselta, eikä ole niin lämmin kuin villasukka. Kuitenkin sukka säilyttää jämäkkyytensä, eikä löpristy heti käytössä. Äiti ei käytäkään kaupan ostosukkia lainkaan, vaan keväisin ja syksyisin näitä puolivillaisia ja talvisin villasukkia. Vielä tuosta jämälankojen neulomisesta: äiti jakaa jämäkerän kahteen osaan (eli purkaa kerän ja ottaa sitten alku- ja loppupään ja puolittaa langan tasan kahteen yhtä pitkään "pätkään"). Sitten äiti neuloo langan sukkaan, niin pitkään kuin sitä riittää ja vaihtaa toiseen. Kuvan sukista muuten siniset ovat täysin villasukat, sinivalkovihreät ovat villa/villapellava lankaa, kolmannet villasekoite/puuvilla lankaa ja neljännet villa/puuvilla lankaa.

Vielä sellainen toteamus, että neloja ei harmistu netin hitaudesta: neuloja neuloo samalla kun surffaa, ja jos latautumista täytyy odottaa, niin neulehan siinä vain etenee! Tai ainakin näin minulla, kun netti on ihan sairaan hidas.