Sain eilen kaksi isoa kassillista omenoita, joten tänään minua odotti iso omenankuorimisurakka. Mutta minäpä olisin halunnut vain neuloa koko päivän. Aamupäivän kyllä neuloinkin, mutta sitten rupesin hommiin.

Tässä porisee omenahillo.

Ja tässä umpioituja hillopurkkeja. Umpioiminen onnistui muuten tällä kertaa varsin hyvin (en ole mikään kokenut hillontekijä). Ja kun on tänne asti päästy...

Niin pitihän sitä virkata purkille kannensuoja. Tämä hillopurkki menee tuliaiseksi veljelle, kun olen huomenna sinne menossa.

Ja tässä lähikuvaa kannensuojasta, joka on omasta päästä sovellettu. Samalla tuli tehtyä ensimmäinen työ tuohon virkkaa keittiöön -tempaukseen. En ole virkkauksessakaan mikään virtuoosi ja virkkauslankoja minulta löytyy hävettävän vähän (kuitenkin jokunen kerä). Tuo valkoinen lanka loppuikin lähes kokonaan, punaisesta saisi vielä jonkun ruusun. Tuossa purkissa on sivulla tuollainen kultainen nauha rusetilla (ei mikään käytännöllinen, jos purkkia aikoo avata, mutta somisteenapa se siinä on, heittää sitten vaikka menemään (purkin käyttäjä siis, minähän en heitä mitään ikinä menenmään).

 Jaa, että mitenkä ei sujunut suunnitelmien mukaan? No, olisin siis halunnut neuloa koko päivän, että olisin saanut sukkasadon toiset sukat valmiiksi, vaan enpä saanut. No veljen luona on aikaa neuloa. Eikä kotityöt pääse huutelemaan, että niitä pitäisi tehdä.