Olen aloittanut tällaisen palmikkopaidan neulomisen miehelleni 30-vuotissynttäri neuleeksi. (Toivottavasti mieheni ei nyt satu vierailemaan täällä, mutta tuskimpa). Niin, neule tulee tuota palmikkomallineuletta jokainen kappale, eli on todella työläs neuloa. Mutta eikös kolkytvee synttärineule saakin olla työläs? Minulla on kyllä nyt kova innostus päällä tuon neuleen suhteen. Mieheni vähän tässä jo kyseli, että kellekkäs tuo on ja sanoin, että minulle. Minusta tuntuu, että hän taitaa jo arvatakin, että se on hälle, kun ei hän yleensä kysele mun neulomisista: toteaa vain, että sukkakos siitä tulee. Niin juu, malli löytyy uusimmasta Moda-lehdestä 4/10.

Aloitin tän neuleen suunnittelun jo heinäkuun puolessa välissä. Minulla oli silloin varastossa viininpunaista villalankaa, jolla meinasin työn tehdä. Silloin olisin toteuttanut sen niin kuin samassa neulelehdessä oli pojan pusero, että palmikkoraita olisi tullut vain etukappaleeseen ja muuten resorineuletta. Neuloinkin takakappaletta jo kainaloihin asti, mutta en ollut tyytyväinen tulokseen. Se ei vain jotenkin nyt istunut. Aloitin neulomisen Etelä-Suomen lomareissulla, missä olin kirpputorilta löytänyt Novitan Jasmin-lankaa 800g/9e. Aloitin työn siitä langasta ja noin, että palmikkoneule tulee joka kappaleeseen ja se oli mielestäni hyvä. Silloin sitä jaksaa neuloakin, kun on tyytyväinen neuleen lopputulokseen. Tuota lankaa ei taideta enää valmistaa, kun ei löytynyt Novitan tuotevalikoimasta, mutta laitoin tuohon linkin Lankatalo Tapion Kauppa, mistä löytyisi vielä tarjouskorista (mustana). Vaan sainpas silti vielä halvemmalla itse, sillä tukkutarjouksessa yhden kerän hinnaksi tulisi 1,20e ja kahdeksan kerää olisi silloin 9,60e. Juu ja beige on parempi väri. Lanka on sellaista melko löyhäkierteistä, mutta sujuu puokoilla melko hyvin. Neulon bambupuikoilla, niin että en tiedä miten käyttäytyisi metallisilla.

Jaksoin tämän työn kohdalla tehdä jopa ison mallitilkun, jonka päättelinkin (tosin en katkaissut lankaa, koska mitattuani puran sen ja neulon langan puseroon). Mallitilkussa oli 30 silmukkaa ja 35 krs. Kastelinkin sen kuumalla vedellä ja annoin kuivua nähdäkseni, kutistuuko se (ei kutistu). Päätin, että kun nyt tehdään kolkytvuotisneuletta, niin tehdään se kerralla kunnolla. Sopiva haastavuus tässä kai nyt sitten inspiroikin niin kovasti neulomaan. Niin, tosiaan mallineuleesta sen verran vielä, että joka ikisellä oikean puolen kerroksella käytetään apupuikkoa, joten työ on hidas ja samalla ei voi keskittyä katsomaan telkkaria (ainakaan ulkomaankielistä). Nytkin olen yövuorossa ja aina, kun ei väsytä ihan kamalasti, yritän neuloa.