Nää tapahtui viime vuoden puolella, vaan vasta nyt kerkeen kirjoittaan.

Blogikoira Hippu söi pikkuveljen villavaippakuoren:

Pitänee irrotaa tarranauhat ja ommella uusi. Tää oli tehty vanhasta huopuneesta villapaidasta ja leikkasin samalla kaksi, mutta ompelin valmiiksi vain yhden.

Ja tässä perinteeksi muodostunut joulupöydän suklaakakku: jouluhalko tällä kertaa. Leivon joka joulu erilaisen suklaakakun, jossa pääasia on maku. Tämä jouluhalko on ranskalainen perinne ja symboloi koko yön takassa palavaa tulta. Koristeena sienivaahtokarkit, paahdetut mantelilastut ja kirsikat. Sisällä on kääretorttu, jossa appelsiinimarmelaadia. Ja maku oli  imelä. Olisi saanut olla hieman kirpeämpi täyte: päällynen oli niin makea. Itse en päässyt kauheasti syömään, kun pikkuveljelle tulee mahavaivoja suklaasta. Mikä vääryys tällaiselle suklaan ystävälle. No olen minä yhden konvehdin syönyt joka päivä.