Tässäpä joku aika sitten ompelin Pikkuveljelle kaksi puseroa. Vaan minulla oli (remontin takia) sellainen väliaikainen poikkeustila, että olin hävittänyt ompelupakkini. Ei siis ollut nuppineuloja tai yksöisneulaa puhumattakaan mistään kangassaksista. No innostus kun oli päällä, niin pakko oli ommella, vaan ei puutteellisilla välineillä priimaa tehdä. Totesin sitten, että nää on sellaset kiinalaiset halppispuserot:

No onhan nää silti suloset, vai mitä. Malli on muuten Ottobre lehdestä.

Sitten sain neulottua elämäni ensimmäisen puseron lapselle valmiiksi ENNEN kuin se on jo liian pieni:

Tääkin on Pikkuveljelle. Malli on jostain Kauneimmat Käsityöt lehdestä, tosin sitä on (todella) vapaasti sovellettu. Koko on noin 86, joten on vielä vähän iso. Kuva on huono, mutta noi oranssit läikät on pöllöjä, osa etuperin, osa takaperin. Etuperin olevista näkyy silmät (helmiäisnapit) ja kirjailtu nokka. Kaikista näkýy jalat ja korvatupsut. Pikkuveli tosin on aika kova puremaan KAIKKEA, joten hän heti kiinnitti huomionsa helmiäisnappeihin...

Tämän kylpytakin tein veljenpojalle lahjaksi ja se on ollut tosi mieleinen. Itsekin olen siihen tyytyväinen ja pitäisi tehdä veljen toiselle pojalle myös samanlainen. Kyllä pikkupoika on ylisuloinen tässä takissa saunan jälkeen. Malli on jostain Suuri Käsityö lehdestä ja materiaali on paksua flanellia. Tässäkin oli sellainen pikku juttu, että kankaassa oli värivirhe, joten pidensin vähän taskuja, että jää piiloon suurimmaksi osaksi. Nää mun tekoset on kyllä aina niin ainutkertaisia, ettei näitä oo kahta samanlaista, ei edes vaikka ite tekisin!

Tässä mallina oma Poikani (5v) joka ilmoitti heti, että hänelle ei tehdä tällaista nallepuh juttua. Malliksikin hänet piti pakottaa, joten siksi kuva on huono.

Tasapuolinen olen yrittänyt poikieni kanssa olla ja teen vuorotellen molemmille. Pojalle ompelin boxereita sarjatyönä seitsemän kappaletta (eipä tullut kuvattua), joista kolme oottaa vielä viimeistelyä ja nyt olen neulomassa lapasia.

Remonttihommiakin on tullut tehtyä, vaan niistä (ehkä) juttua myöhemmin. Olen nyt kokeillut sellaista uutta asennetta, että teen sitä mitä huvittaa. En ole velvollinen tekemään mitään, kaikki tekemäni on ylimääräistä plussaa. Saatan aloittaa uuden työn, mutta jos se ei saa tuulta purjeisiin, niin en koe huonoa omaatuntoa, jos se jää kesken (tai ainakin yritän työntää syrjään kaikki oman tunnon tuskat). Ainoastaan pyrin välttämään uuden materiaalin ostamista ja käyttää olemassa olevia matskuja. =)