Reilu viikko sitten pikkuveli pääsi teholta kotiin. Aloitin heti innolla kestovaippailun, mutta miten kävikään: etukäteen tekemäni new born -koon vaipat olivat aivan liian pieniä. Vaikka pikkuveli ei painakaan viittä kiloa enempää, niin ne ei vain yksinkertaisesti mahtuneet! No alkukankeudesta lannistumatta olen ommella syhhyyttänyt uusia kestoja ja samalla vaidoin myöskin mallia: en teekään ommellen kuoria, vaan neuloin ja ompelin villavaippakuoret ja olen niihin tykästynyt ikihyviksi! Mutta nyt kuvia kehiin, ettei käy vallan tylsäksi:

Ensimmäiseksi piti ommella tuollaiset "roskispussit" ämpärille, jossa likaiset vaipat odottaa pesuun pääsyä. Tämä pussi sitten pestään samalla, kun vaipatkin ja vaihdetaan puhdas pussi tilalle, kun likainen on pesussa: siis pärjää kahdella pussilla. Muuten kokeneemmat kestoilijat: kommentoikaa ihmeessä ja antakaa vinkkejä, jos huomaatte, että jonkun asian voisi tehdä helpomminkin tai muuten tuntuu, että voisi auttaa minua. Nimittäin esimerkiksi huomasin, että tuo ämpäri rupeaa tosi nopeesti haisemaan ihan ällölle, joten nyt teen niin, että joka kerta, kun tyhjennän sen, pesen ämpärin kloritilla. Ehkä pitäisi pestä jollain vähemmän tujulla aineella, en tiedä... mutta ei ainakaan haise enää!

Tässä sitten ensimmäiset neulomani villavaippapökät novitan huopanen langasta ja kestovaippainfon sivustolta löytyneestä ohjeesta muokattuna. Näihin pitäisi vielä laittaa kuminauha vyötärölle, kun on vähän löysä. Ja sitten siihen tarinaan, miten minä nyt näihin sitten ihastuin. Nimittäin alussa kokeilin myös isompia taskuvaippoja, joita minulla oli pari kappaletta varastossa valmiiksi ommeltuina (saatu lahjotuksena), mutta eipä nekään pitäneet tämän pissimaakarin tuotteita vuorenvarmasti. Meinasi jo ihan hermot mennä, kun vaatteet oli aina märkänä tai sitten piti vaippaa vaihtaa kolmen tunnin välein. Yöllä totesin hyvin nopeesti, että minähän en rupee vaippaa vaihteleen ja käytimme kertiksiä yöllä (sekin piti vaihtaa kerran yössä). No eräs kaverini oli kehunut näitä villahousuja, että ei tuu läpi ja päätin, että ennen kuin hylkään koko kestoilun, kokeilen vielä niitä ja arvaa mitä! Ne todella on pitävät! Ei oo vuotanu vielä kertaakaan ohi, paitsi, jos tuo löysä vyötärö on valahtanut alas (yleensä takana tahtoo valua). Ompelin myös uusimman Ottobre lehden kaavoilla huovuttuneesta villapaidasta villavaippakuoren, mutta siitäpä ei ole tullut otettua kuvaa. Aluksi epäilin, ettei se olisi niin hyvä kuin nuo neulotut, kun on sellainen vaippa-mallinen, epäilin, että vuotaisi lahkeensuista. Mutta eipä ole sekään vuotanut ja oli kyllä niin helppo ommella. Nyt odottelen, että posti tuo lisää tilaamaani tarranauhaa, jotta pääsen lisää ompelemaan kuoria ja sisävaippoja. Ja tlipa sitä tilattua hahtuvalankaa huutonetistäkin...

Ja tässä kestovaippojeni helmi: silkkivaippa. Eli siis sisävaippa, jossa vauvan ihoa vasten tuleva kangas 100% silkkiä (kirpparilta silkkipaidasta leikattu) ja päällikerros velouria (kuin myös kirpparilta ostetusta paidasta). Täyttöaukko eessä, josta saa lisättyä imun. Olen pessyt tuota vaippaa 60 asteessa ja kuivannut kuivausrummussa, eikä ole mennyt miksikään. Mielestäni verrattuna niihin taskuvaippoihin, joita olin saanut lahjoituksena ja joissa oli ihoa vasten joku keinokuituselta tuntuva kangas, niin on paljon parempi iholle tää silkki. Ja kyllä minä uskon siihen, että luonnonmukainen on aina paras, eli että kyllä se vaan on paras nää luonnonkuidut. Niinku tossa kuoressakin se villa oli sitten kuitenkin paras juttu. Ja vähentäähän se pyykin määrää, kun ei niitä kuoria oo siellä pesussa. Tosin nyt mulla onkin semmoinen ongelma, että kun noita vaippoja on vielä niin vähän, niin pitää pestä joka päivä, mutta kun ei tuu pyykkiä niin paljoo, että sais täyttä koneellista joka päivä... No yritän ommella vaipan päivässä. Niin ja se yö-juttu: nyt on ollu monena yönä kestovaippa ja villavaippa ja ei tarvi vaihtaa vaippaa kertaakaan. Tosin yöksi laitan sellaisen vaipan, joss ihoa vasten on joustofrotee ja päällä flanelli ja välissä on enempi imuja (tulee semmonen tosi paksu vaippa).

Muuten tuon lapsukaisemme koosta: ensimmäisen viikon yritin epätoivoisesti käyttää niitä 56cm vaatteita, mutta pieniähän ne suurimmaksi osaksi oli. Pituutta on vauvalla 57cm, mutta nuo kestovaipat vie sen verran enemmän tilaa vaatteen sisällä, että ei tahdo saada millään bodyn neppareita kiinni, tai housua levitettyä tarpeeksi. Ja haalaritkin oli vaan yksinkertasesti liian lyhyitä, en tiiä miksi... No lopulta luovutin ja vaihdoin vaatekaappiin 62cm vaatteet! Joistakin joutuu vähän hihansuuta tai lahjetta kääräsemään, mutta muuten ovat sopivia. Niin syntymäpituuttahan ei nykyisin enää mitata ja meidän vauvalta jätettiin mitta ottamatta muutaman päivän kuluttuakin sen vaikean alkutaipaleen vuoksi, joten en tiedä, paljonko poika oli syntyessään, mutta kuukauden iässä 57cm: eli ei nyt ihan hirveen lyhyt ole voinut olla syntyessäänkään!

Nyt on hirvee ompeluinnostus päällä ja suunnittelen koko ajan, mitä teen seuraavaksi... Saas nähä mitä valmistuu!