Eipä ole tullut kirjoiteltua tänne, kun meillä ei ole nettiä. Aina pitäisi jossain muualla käydä asioiseen kirjoittamassa.

Viime vuoden viimeisenä päivänä valmistui tällainen neule, jota en ole esitellyt:

Poika otti tämän kuvan kännykkäkameralla =) ja ompa Pikkuvelikin (linssilude) eksynyt tulilinjalle. Niin, olen tosi tyytyväinen tähän puseroon. Löysin langat kirpputorilta: niitä oli 15 kerää ja maksoi 1e/kerä. Puseroon meni 10 kerää. Tää on jotain Italialaista puuvillaa, mutta oli aika Novita Tenneseen oloista ja -vahvuista. Väri on aivan ihana turkoosi. Malli on Novita-lehdestä, mutta en enää muista mikä numero. Mallissa olisi ollut isompi kaula-aukko ja pitsikuvio takakappaleessakin, mutta minä neuloin takakpl:n sileää oikeaa. Mitat on tietysti taas muunnettu omalle vartalolle sopivaksi ja kyllähän se istuu kuin nakutettu.

Nyt kokeilin sellaista, että kiinnitin olat neuloen yhteen päättelemällä: on tosi hyvä idea. Hihat virkkasin kädenteille kiinni: tuli kestävämpi sauma, mutta ei ihan niin nätti, joten en käytä enää sitä kiinnitystapaa. Äiti oli keväällä neulomassaan puserossa yhdistänyt hihan kädentielle neuloen yhteen päättelemällä ja oli oikein onnistunut: sitä kokeilen seuraavassa rojektissani.

Onhan sitä tullut tehtyä käsitöitä koko kevät, mutta en ole kuvannut niitä. Olen ommellut ja neulonut, vähän virkannutkin. Lankoja tuli taas tilattua netistä... voivoi. Sitten perustin neulekahvilankin paikkakunnalleni äitipuoleni kanssa ja se oli oikein mukava kokemus. Siellä tarjotaan aina kahvia ja  joku leivos (yleensä suklainen, koska suklaa ja neulonta sopii hyvin yhteen). Siellä voi neuloa omia juttujaan tai hyväntekeväisyyteen (kohteet lähiympäristöstä). Sitä pidetään meidän seurakunnan tiloissa ja se on ilmainen (siellä on iso korillinen lahjoitettua lankaa, josta voi neuloa hyväntekeväisyyteen). Nyt se on kesätauolla, mutta jatketaan taas syksyllä. Laitan tähän ihan ideoita jakoon, jos joku muukin on perustamassa neulekahvilaa (siis tällaista ei kaupallista).

Hyvää kesän alkua kaikille: tulkoon kesästä lämmin ja pitkä. Minä haaveilen siitä, että istun rannalla neule sylissäni ja pojat leikkivät rantavedessä, aurinko paistaa ja lämmittää....

... ja siinä heti onnistuin. Taisinpa innostuakin.

Ensin syntyi Novitan Huopasesta (yksi kerä) Pojalle lapaset, jotka vielä huovutuksen jälkeen kyllästin lanoliinilla (niin kuin villavaippahousuissa tehdään). Neuloin vain omaan käteen sopivan lapasen ja pesin ensin 30 asteessa: ei huopunut mielestäni yhtään. Sitten pesin 40 asteessa ja hups huopui aika reilusti, mutta juuri sopivasti Pojalle sopivaksi. Ja on hyvät käytössä: eipä kastu kädet, vaikka on tälläiset sadeilmat vielä. Ja sen vähän mitä kosteutta imevät ulkona, kuivuvat kyllä sisällä seuraavaa käyttöä varten. Ainoastaan olen Pojalle ohjeeksi antanut, että näitä ei vesisaaviin suoraan upoteta, kun läpimärkänä kuivatus kestää 3vrk. Mutta suosittelen... =)

Pahoittelen, kun kuva on väärin päin. Otin kuvan kännykameralla, mutta en osaa siinä kääntää toisin päin, enkä enää täällä vuodatuksessakaan.

No siis edellisestä intoutuneena tein heti Pikkuveljelle hahtuvalangasta huopatossut. Näihin mittasin jalan koon, johon tossun halusin. Sitten laskeskelin, että haluan huovuttaa tossua noin 40%, eli kerroin kaikki mitat 1... eikun siis jaoin 0, ... eiku, mitenkä se nyt meni? Juu, oli päässy tuo prosenttilaskutaito vähän ruostumaan ja päivän pähkäilin, että miten se nyt pitää laskee. Nyt en taas muista, että mitenkä sen oikein laskin, mutta jalan pituus oli 12cm ja varren pituus n. 15cm. Jos tuon 12 jakaa 0,6:lla, saa luvuksi 20 ja niin minä tein, että jalkaterän pituus oli 20cm. Aloitin neulomaan kärestä ja tein tiimalasikantapään (en muuten suosittele aloittelijalle kyseistä kantapäätä hahtuvalangasta, kun se katkeaa niin helposti ja siinä kantapäässä pitää kiristää reunimmaisia silmukoita). Sitten neuloin vartta ja sitten neuloin toisen tossun samaan kohtaan ja jaoin langan niin, että se meni kaikki varsiin. Ja taas pesin 30 asteessa, sitten 40 asteessa ja vielä 40 asteessa ja en muista, pesinkö kolmannenkin kerran 40 asteessa, mutta kun jalkaterän pituus oli 16cm, lopetin. Niin aivan, enpäs huovuttanutkaan tuohon 12 cm:iin asti vaan aattelin, että pitäähän tossussa olla villasukan vara ja hyvä niin:  tossut on nyt juuri sopivat. Ne on kyllä aivan kuin pikku huovikkaat: niin paksut niistä tuli, mutta kuiten taipuu varresta.

Ai niin muutamia vinkkejä pesukonehuovutukseen, joita netistä löysin ja käytin: pesukoneeseen pesuainetta ja vähän muuta pyykkiä mukaan (minä pesin ihan normaalia pyykkiä, mutta en hienoimpia juhlahousuja sen varalta, jos irtoaa nukkaa). Ei linkousta (tulee kuulemma pörrösempi, jos linkoaa, mutta ihan tarpeeksi pörrösiä tuli ilmankin). Ja tossuihin laitoin muovipurrit sisään, ettei huovu kiinni. Lapasissa en käyttänyt, mutta heti märkänä muotoilin ja tarkistin, että peukkukin mahtuu koloonsa ja että koko on sopiva käyttäjälleen.

Sitten tässä pitää vielä näyttää, kun sain yhdellä kyläreissulla idiksen näkemästäni puunkantokorista, että tällainen olisi hyvä lahjaidea Miehelle, jolla juuri oli synttärit tulossa. No piirsin heti mallin paperille ja vein paikalliseen verstaaseen, jossa pitkäaikaistyöttömät tekee puutöitä myyntiin ja näin työllistyy, ja kysyin, että voiko tällaisen puunkantokorin tehdä. No sieltä luvattiin ja niin sain sen tänään valmiina:

Aika upee, vai mitä. Juu, hintaa en tiedä vielä tarkalleen, kun eivät siellä ottaneet maksua vastaan (tai osanneet edes tarkalleen sanoa), mutta aiemmin oli sovittu, että 30-40 euroa, joten ei minusta paha. Ja tämähän on sitten monen vuoden tuote. Niin no, Pikkuveli on kyllä setä mieltä, että se on hänen kiipeilytelineensä. Tuossa kantokahvassa voi vetää leukoja, heittää volttia tai limpota (kirjotetaanko se noin?). Nii joo, ja miltäköhän tuntus, jos vaan menis ton laitteen sisään ja kaatus reunaa vasten?

Tein minä tässä Pikkuveljelle juhlapuvunkin, mutta siitä ei ole kuvaa, kun en muistanut kännyllä ottaa ja nyt se on jo likaisena pyykkikorissa railakkaiden 1v synttärijuhlien jälkeen. No siinä oli siis pellavapusero, liivi ja housut (ompelin). Ne olis tarkotus pukea 1 vuotiskuvaankin, joka ei nyt sitten ajoitu ihan juuri yhden vuoden täyttämisajankohtaan, kun molemmat pojat on vesirokossa. Mutta 1v kuva mikä 1v kuva! Ehkäpä kuvan puvusta saan sitten tännekin.

Enivei, pitää rientää... koptiäitillä on niin vähän aikaa tällaiseen nettilörpöttelyyn!

Tässäpä joku aika sitten ompelin Pikkuveljelle kaksi puseroa. Vaan minulla oli (remontin takia) sellainen väliaikainen poikkeustila, että olin hävittänyt ompelupakkini. Ei siis ollut nuppineuloja tai yksöisneulaa puhumattakaan mistään kangassaksista. No innostus kun oli päällä, niin pakko oli ommella, vaan ei puutteellisilla välineillä priimaa tehdä. Totesin sitten, että nää on sellaset kiinalaiset halppispuserot:

No onhan nää silti suloset, vai mitä. Malli on muuten Ottobre lehdestä.

Sitten sain neulottua elämäni ensimmäisen puseron lapselle valmiiksi ENNEN kuin se on jo liian pieni:

Tääkin on Pikkuveljelle. Malli on jostain Kauneimmat Käsityöt lehdestä, tosin sitä on (todella) vapaasti sovellettu. Koko on noin 86, joten on vielä vähän iso. Kuva on huono, mutta noi oranssit läikät on pöllöjä, osa etuperin, osa takaperin. Etuperin olevista näkyy silmät (helmiäisnapit) ja kirjailtu nokka. Kaikista näkýy jalat ja korvatupsut. Pikkuveli tosin on aika kova puremaan KAIKKEA, joten hän heti kiinnitti huomionsa helmiäisnappeihin...

Tämän kylpytakin tein veljenpojalle lahjaksi ja se on ollut tosi mieleinen. Itsekin olen siihen tyytyväinen ja pitäisi tehdä veljen toiselle pojalle myös samanlainen. Kyllä pikkupoika on ylisuloinen tässä takissa saunan jälkeen. Malli on jostain Suuri Käsityö lehdestä ja materiaali on paksua flanellia. Tässäkin oli sellainen pikku juttu, että kankaassa oli värivirhe, joten pidensin vähän taskuja, että jää piiloon suurimmaksi osaksi. Nää mun tekoset on kyllä aina niin ainutkertaisia, ettei näitä oo kahta samanlaista, ei edes vaikka ite tekisin!

Tässä mallina oma Poikani (5v) joka ilmoitti heti, että hänelle ei tehdä tällaista nallepuh juttua. Malliksikin hänet piti pakottaa, joten siksi kuva on huono.

Tasapuolinen olen yrittänyt poikieni kanssa olla ja teen vuorotellen molemmille. Pojalle ompelin boxereita sarjatyönä seitsemän kappaletta (eipä tullut kuvattua), joista kolme oottaa vielä viimeistelyä ja nyt olen neulomassa lapasia.

Remonttihommiakin on tullut tehtyä, vaan niistä (ehkä) juttua myöhemmin. Olen nyt kokeillut sellaista uutta asennetta, että teen sitä mitä huvittaa. En ole velvollinen tekemään mitään, kaikki tekemäni on ylimääräistä plussaa. Saatan aloittaa uuden työn, mutta jos se ei saa tuulta purjeisiin, niin en koe huonoa omaatuntoa, jos se jää kesken (tai ainakin yritän työntää syrjään kaikki oman tunnon tuskat). Ainoastaan pyrin välttämään uuden materiaalin ostamista ja käyttää olemassa olevia matskuja. =)

Olen tässä lueskellut pitkästä aikaa kirjoja ja tästä kirjasta on pakko laittaa maininta tännekin:

Kirjan nimi on Kotikutoista - itse tekemisen ihanuudesta, kirjoittaja on Laura Honkasalo

Siis välillä musta tuntu, että kirjoittaja on kopioinut tekstinsä mun päästä! Niin samansuuntaisia ajatuksia mullakin on. Ajattelin aluksi, että tokkohan tuosta aiheesta saa mielenkiintosta kirjaa kirjotettua, mutta olipa niin mukaansatempaavaa tekstiä, että luin parissa päivässä. Siinä käsiteltiin mm käsitöiden historiaa, muotia, kierrätystä ja sen sellaista. Tässä muutama ote kirjasta:

"Joitakin vuosia sitten huomasin, että suhteeni kirpputoreihin oli tekopyhä. Kuvittelin olevani parempi ihminen, koska ostin käytettyä. Tosiasiassa emotionaalinen asenteeni oli sama kuin kenellä tahansa himoshoppaajalla. Uusi tavara piristi ja ilostutti - ainakin hetken."

"... digipokkarilla räpsiminen muistuttaa, millaisessa yhteiskunnassa elämme. Kaikki tapahtuu nopeasti, kaikkea on paljon, eikä asioilla välttämättä ole mitään arvoa, koska ne ovat nopeasti korvattavissa."

Siis suosittelen lämpimästi.

Vihdoin pääsin koneelle, jolla voin kirjoittaaa blogiin ja on aikaakin (kirjoittaa). Koko kesä on mennyt remottia tehdessä, joten paljonpa ei ole tullut käsitöitä tehtyä, vaan silti jotain (vaan niistäkin useimmat on epäonnistuneet). Edellisen postauksen yritin tehdä kännykästä, vaan ei sillä oikein pystynyt kirjoittamaan. Kuiten siinä siis kuva yhden päivän projektista:

Rakensin henkarikaappiin liinavaatekaapin ja siivouskaapin IHAN ITSE. Kyllä minusta olisi voinut kirvesmieskin tulla (tai timpuri tai mikä lie). Myöhemmin lupaan laittaa vielä kuvia remontistakin, tosin ennen kuvia ei tullut otettua. Uusittu on siis kaikki pinnat kotona ja rakennettu uusi eteinen lisätilaksi.

Ja tässä sitten Apilanlehden perhosmaljakko:

Ohhoh, kuva on huono. No tässä toinen:

Siivosin ja poimin kukkia omalta pihalta kiitokseksi siivouyksesta. Poika oli ihan kummissaan ja kysyi, että saako niitä (kukkia) poimia. Vastasin, että omiahan ne on! Tää senkki on keittiössä ja saa jäädä tuohon asuun. Se on aito alkuperäinen 50-luvun tiskipöytä minun isotädiltä (edesmenneeltä). Nupit saatan tähän vaihtaa jossain vaiheessa. Sisällä on ompelukoneeni ja keskeneräiset ompelutyöt, sekä tärkeimmät ompelutarvikkeet.

Tuohon apilanlehden maljakkoon: en siis tod aio tilata enempää (nehän on hurjan kalliita), mutta minulle kelpaa ihan hyvin yksi maljakko, jonka sai hintaan 4,90e + postarit. Siinä oli mukana hauska perhostikku, jonka piilotin kukkapuskan keskelle (vaan ei taia näkyä kuvissa).

Niin että hauskaa syksyn alkua kaikille, jotka tänne eksyvät.