Täältä sain linkin Revontulihuivin ohjeeseen ja innostuin siitä kokeilemaan Novitan tico tico lankaa malliin, vaikka en ollut siinä vaiheessa vielä nähnytkään Pamin tekemää huivia (mistä tuli muuten hieno). Ja tällainen tuli minun huivistani:

Ja pitihän se kuvata tuolleen huiveille tyypillisellä tavalla oksalle ripustettuna. Olisin halunnut kuvata sen aamuauringon kajossa, niin, että aurinko olisi paistanut huivin läpi, mutta A) tänään ei paistanut aurinko ja B) en minä jaksa nousta sängystä ennen puolta päivää, että se siitä aamusta! Välihuomautus, että on mulla muuten ihanat pojat, kun ne antaa mamman nukkua niin pitkään: poika katselee juniori kanavaa (missä ei muutenmitään muuta hyvää olekaan kuin tuo aamun viihdytys) ja pikkuveli köllii äidin vieressä yhtä pitkään (ja vielä pitempäänkin).

Tässä huivi ennen venytystä. Kuvan malli (Poika) näki tässä jotain aivan muuta kuin romanttisen pitsihuivin: hän taisi mieltää huivin Batmanin viitaksi. Useimmat kuvat olivatkin aika epäselvioä otoksia, kun poika ei millään malttanut pysyä aloillaan: olihan siipiä päästävä heiluttamaan hurjaa vauhtia ja samalla naama vääntyi irveen ja suu päästi pelottavaa karjuntaa!!

Vein mallinukkeni ulos jo kuvausta edellisenä päivänä, kun luulin, että kamera olisi siellä mihin olin sen jättänyt, vaan miespä oli ottanut sen mukaan töihin. No, kun hän palasi töistä oli jo niin pimeää, etten viittinyt kuvata silloin. Nukke siis odotti kuvauspäivää kuistilla. Ja jälleen Pojalla oli hauskaa, kun isi jutteli nukelle aina ohi kulkiessaan, että "Hei, mummo, mitä sinä siinä teet! Mene muualle meidän kuistilta töröttämästä!"

Aloin ensin neuloa tätä itelleni, mutta en tiedä menisikö sittenkin pukinkonttiin. Voisihan tätä pitää näin kaulahuivinakin, mutta lanka ei kyllä ole ihan paras mahdollinen kaulaa vasten: 75% villaa, 25% polyamidi, eli sukkalankahan tää on. Niin ja neuloin tän ihan ohjeen mukaan, mutta tästä ei tullut aivan yhtä isoa, kuin revontuliohjeen huivista. Lankaa kului 115g eli reilu kerä ja pikot oli mulla nro 4. En muuten tehnyt mitään mallitilkkua, koska eipä sillä nyt oo väliä minkä kokoinen tällaisista huiveista tulee...

Heti aloitin tico tico langasta uuden neuleen, toivotaan että valmistuu pian, niin sitten siitä lisää.

Olen seurannut TV:stä noita himohamtraaja ohjelmia ja tunnistan kyllä rehellisesti samoja piirteitä itsestäni. Mieheni on alkanut osoittaa ahdistumisen merkkejä laajasta varastostani (mikä kattaa kokonaisen omakotitalon, kun tontillamme on tyhjillään (?) oleva vanha tupa). Pitäisiköhän minun tehdä asialle jotain? Olenko todella tulossa säälittäväksi keski-ikäiseksi himohamstraajaksi, jonka normaali elämä rajoittuu kyseenalaisen harrastuksen vuoksi? Vielä tähän mennessä en koe, että tämä rajoittaisi minun tai perheeni elämää, mutta miltä tulevaisuus näyttää? Himohamstraajat ovat usein pula-ajan eläneitä ja keräily johtuu paljolti traumasta, ettei mitään raski heittää pois. Olen pohtinut tätä dilemmaa täällä aiemminkin ja saanut kommentteja siitä, että jos ei haittaa elämää niin hamstraa vaan. Toinen asia, joka sai minut tätä pohtimaan on se, kun luin uusimmasta ullasta, jossa oli artikkeli lankavaraston tuholaisista. Omat aarteni ovat kylmävarastossa, joten joka vuosihan ne pakastuvat, mutta voihan tuholaiset pesiytyä niihin ja tehdä tuhojaan silloin, kun sää sallii. Ajattele, jos jemmaan jotain angoralankaa niin kauan, että lopulta kun kaivan sen esiin ja alan neuloa, se onkin tuhoutunut ötököiden hampaissa! Toisaalta varastoni on niin iso, että se ei millään mahdu laatikoihin ja pusseihin tai siinä menisi ainakin ikuisuus lajitella. Ja toisaalta, en minä elinaikanani kerkeä sitä yksin kuluttamaan, ja lisää hamstraan koko ajan...